Nintendo Land (Wii U)


Tähän on kirjoitettu (2) arvostelua. Lue arvostelut alta!

Gadmin <2013-06-06 11:09:00>
Nintendo Land, jota haukuttiin alkajaisiksi myös Wii U:n teknologiademoksi toimitetaan kalliimman Wii U premiumin kylkiäisenä. Nintendo Land sisältää siis 12 minipeliä, joista osa sisältää vielä erilaisia modeja ja kenttiä, joten pelimäärä on suhteellisen korkea. Yksin ei tätä peliä jaksa kauaa tahkota, mutta kavereiden kanssa ja highscore listoilla taistellessa peli nousee arvoon avaamattomaan. Pelit ovat erilaisia ja kattavat hippaa, Linkin seikkailuja, Metroid lentelyä ja paljon muuta tablettiohjainta hyödyntävää toimintaa. Nintendo Land onkin siis sopivan vaihtelevalla pelivalikoimalla täytetty kokonaisuus, joka jaksaa innostaa, mutta lähinnä jos tarjolla on peliseuraa.
Arvosana: 8/10

fluojn <2014-05-25 09:42:00>
Nintendon upouusi Wii U-konsoli tarvitsi loppuvuoden 2012 julkaisussaan teoksen, joka esittelisi masiinan potentiaalia ja erityisesti sen tablettiohjaimen erilaisia käyttötarkoituksia. Näihin haasteisiin lähti vastaamaan Nintendo Land, joka on sillisalaatti yhtiön rakastetuimpiin First Party-sarjoihin perustuvia minipelejä. Mukana ovat tietysti Mario ja Zelda, mutta myös Metroid, Donkey Kong ja Yoshi saavat omat seikkailunsa. Kuriositeettina mukana ovat myös -86 vuoden Balloon Fight, Game & Watch peliin pohjautuva Octopus Dance ja ninjailua koskaan Japanin ulkopuolella julkaisemattomaan Nazo no Murasame Jō-pelin hengessä. Pelaajan on tarkoitus ottaa osaa 12:een minipeliin, kerätä näin kolikoita ja avata valuutalla sitten Nintendo Land-huvipuistoon erilaisia esineitä ja nähtävyyksiä. Kuudessa peleistä on mahdollista seikkailla jopa viiden kaverin kanssa yhtä aikaa, jos vain Wii Moteissa löytyy ja nämä ovatkin helposti kokonaisuuden parhaita hetkiä. Loput kuusi minipeliä sitten jäävätkin yleensä yhden jipon ihmeiksi, kun tablettia käännellään, kallistellaan, siihen puhalletaan ja näyttöä sohitaan styluksella. Esittelymielessä ihan hienoa, mutta itse pelimekaniikka on tuulahdus suoraan retropeliajoilta, joissa kuolema tarkoittaa armottomasti aloittamista täysin alusta. Pääsitkö Captain Falconin Twister Racessa pitkälle, mutta törmäsit miinaan? Joudut ajamaan helpommat osuudet uudestaan, että voit yrittää taas samaa mutkaa. Entä haluaisitko nähdä Dokey Kongin Crash Coursen kolmannen ja neljännen kentän? Ei onnistu, ennen kuin opit menemään kaksi edellistä virheettömästi ennen sitä. Tällainen haastekäyrä ja pakkotoisto eivät sovi selkeästi kasuaalipelaajille tarkoitettuun teokseen, joten kokonaisuus on pahasti epätasapainossa. Onneksi kuitenkin kavereiden kanssa tahkottavat vetonaulat ovat syvällisempiä ja kolmesta yhteistyömoninpelistä saisi mielestäni tehtyä jopa ihan omat pelinsä hieman jalostettuina. Jos pelkkien yksinpelien perusteella täytyisi arvostella, olisi loppuarvosana armotta 6 tai 7, mutta kaveriporukan kanssa riemua riittää pitkäksi aikaa. Jos yksinpeleissä olisi edes continue-mahdollisuus ja vielä hieman enemmän kenttiä, oltaisiin jo kuukausia, ellei jopa vuosia viihdyttävän kokonaisuuden äärellä. Nyt jäädään vain hieman tekniikkademoa paremmaksi.
Arvosana: 8/10