Metroid Zero Mission (GBA) 2004

Metroid Fusionin menestys Game Boy Advancella sai R&D1-tiimin suunnittelemaan jatkoa Samuksen kannettaville seikkailuille. Alkuperäisiin ehdotuksiin kuului muun muassa Super Metroidin suora konvertointi, mutta lopulta Yoshio Sakamoto, sarjan kehityksessä pitkään mukana ollut Nintendon veteraani, vakuutti tiimin alkuperäisen Metroidin uusintaversiosta. Hän perusteli valintansa halulla esitellä vasta Fusionin myötä sarjaan tutustuneille pelaajille Metroidin juuria ja perinteistä rakennetta. Alkuperäisen 8-bittisen Nintendon pelin ollessa 2000-luvulla melkoisen hankalasti lähestyttävä tapaus, oli sen ulkoasua ja mekaniikkaa kuitenkin muokattava raskaalla kädellä. R&D1 ei lähtenyt keksimään pyörää uudestaan, vaan rakensi Metroid Zero Missioniksi nimetyn projektin Fusionin pelimoottorilla ja julkaisi valmiin pelin helmikuussa 2004.

Zero Mission kertoo tarinan Samuksen ja avaruuspiraattien ensimmäisestä kohtaamisesta uudelleen. Tällä kertaa mukaan on kuitenkin lisätty lyhyitä välianimaatioita ja kohtauksia pelin vähäisen tekstin kompensoimiseksi. Lähestymistapa käsittelee Samuksen menneisyyttä avoimemmin, kuin yksikään aikaisempi sarjan peli. Jo alussa sankaritar toteaa monologissaan kutsuneensa Zebesiä kotiplaneetakseen ja takaumissa hänet nähdään pikkutyttönä Chozojen seurassa.

Laskeuduttuaan Zebesille Samuksen täytyy edetä pääsääntöisesti samassa järjestyksessä, kuin sarjan alkuperäisessä pelissä. Jotta kaikki ei olisi liian tuttua, on joitakin suurimpia oikoreittejä tukittu ja uusia lisätty sitten vuoden -86 seikkailun ja aikaisemmin autioita alueita saattaa asuttaa nyt uusi minipomo. Mitä voimahaarniskan päivityksiin tulee, on arsenaaliin lisätty Super Metroidista muun muassa vauhtibuusteri ja loikkimaan kykenevä morfipallo. Myös pari uutta aluetta on lisätty esimerkiksi Craterian ja Chozodian muodossa. Pelin ehkä suurin uudistus alkuperäiseen verrattuna on äitiaivon päihittämisen jälkeen tapahtuva ennennäkemätön skenaario avaruuspiraattien emoaluksessa.

Metroid Zero Missionin oli tarkoitus sisältää yhteistä linkkikaapelilla avattavaa sisältöä myöhemmin samana vuonna julkaistun Metroid Prime 2:n kanssa, mutta julkaisuajankohtien ollessa niin kaukana toisistaan, tyydyttiin pelissä Fusionin läpäisseille antamaan kuvagallerioita Samuksen fuusiopuvusta ja lapsuudesta K-2L-planeetalla. Avattavaa lisäsisältöä Zero Missionissa tarjosivat myös hankalampi vaikeusaste, äänitesti ja ensimmäinen Metroid-peli alkuperäisessä ulkoasussaan.

Peliä ylistettiin mediassa klassisen kaksiulotteisen Metroid-mekaniikan palauttamisesta 2000-luvun kuluttajille ja sen kyvystä pysyä yllätyksellisenä myös alkuperäisen pelin läpäisseille. Vaikka sitä pidettiin hieman liian lyhyempänä ja heikompana kuin edeltäjäänsä Fusionia, on Zero Mission kuitenkin usein valittu parhaiden Game Boy Advance-pelien listoihin. Se on osoitus alkuperäisen NES-pelin kenttäsuunnittelun ajattomuudesta ja nerokkuudesta.











Metroid Prime 2: Echoes (Gamecube) 2004

Retro Studios oli ansainnut kannuksensa kehittämällä Nintendon R&D1:n kanssa yhden maailman parhaista ensimmäisen persoonan seikkailuista. Kun Nintendo näytti vihreää valoa jatko-osalle, oli yhtiöllä tietysti kovat paineet vastata alkuperäisen Metroid Primen menestyksen luomiin odotuksiin. Kehittäjät päättivät laajentaa hyväksi todettua konseptia kuitenkin kierrättämättä mitään. Tämän johdosta vaikka Metroid Prime 2 rullaa samalla pelimoottorilla kuin edeltäjänsä, on äänimaailma, ulkoasu ja kenttäsuunnittelu luotu aivan alusta. Jälleen kerran Retro Studios alkoi työskennellä varsin tiukan aikataulun puitteissa ja melkoisista kehityshankaluuksista huolimatta peli saatiin julkaistua suunniteltuun aikaan marraskuussa 2004.

Echoes on suoraa jatkoa alkuperäisen Metroid Primen tarinaan. Samus saa Liittovaltiolta tehtäväkseen tarkastaa, mitä on tapahtunut galaksin reunamilla kadonneelle avaruuspiraatteja jahdanneelle joukko-osastolle. Jäljet johtavat epäluonnollisilta näyttävien myrskyjen riepottelemalle Aether-planeetalle. Tehtyään pakkolaskun, Samus löytää etsimänsä miehistön menehtyneenä ja uhrien viimeisistä nauhoituksista päätellen syynä on ollut planeetan vihamielinen eläinkunta. Sankaritar joutuu itsekin pian taistelemaan hengestään, kun jokin hyvin paljon Samusta itseään muistuttava tummanpuhuva olento johdattaa hänet läpi mustasta portaalista, jossa tuntemattomat eliöt ryöstävät lähes kaikki palkkionmetsästäjän voimahaarniskan erikoistoiminnot. Pelastauduttuaan vaivoin takaisin portaalin läpi ja yhteenotosta toivuttuaan Samus alkaa tutkia planeetan tilannetta lähemmin.

Selviää, että kuten Tallon IV:lle Metroid Primessa, myös Aetherille on pudonnut vuosia sitten Phazonia sisältävä järkälemäinen meteoriitti. Jo tunnettujen vaikutusten lisäksi kyseinen aine on repäissyt aukon planeetan todellisuuteen ja luonut pimeän rinnakkaisulottuvuuden, josta läpeensä pahat hirviöt, Ingit, nyt hyökkäilevät ympäri aikoja sitten raunioituneita asutusalueita. Samus tutustuu planeetan ainoaan hereillä olevaan Luminoth-kansan edustajaan, joka kertoo Ingien aikeista imeä Aetherin elämänvoima pimeään ulottuvuuteen ja näin vaihtaa paikkaa valoisan todellisuuden kanssa. Alkuperäisasukas pyytää Samusta kohtaamaan Ingit niiden omassa ulottuvuudessa ja palauttamaan eri puolilla pimeää Aetheria sijaitseviin temppeleihin piilotettu elämänenergia. Samus huomaa pian, että tehtävästä tulee erittäin haastava, sillä ilman varusteitaan hän on auttamatta alakynnessä pimeän ulottuvuuden myrkyllisen ilmaston keskellä.

Metroid Prime 2:n kehittäjät ovat kertoneet haastatteluissa, että he pystyivät olemassa olevan pelimoottorin ansiosta keskittymään enemmän uuden seikkailun pelimekaanisten ominaisuuksien hiomiseen. Heidän tarkoituksensa oli nostaa vaikeusastetta verrattuna alkuperäiseen Metroid Primeen ja saada pelaaja huolestumaan kestopisteistään jatkuvasti. Tavoitteissa on onnistuttu, sillä Echoesin oppimiskäyrä on edellistä Primeä huomattavasti jyrkempi. Aetherin pimeällä puolella Samus menettää jatkuvasti energiaa ja viholliset ovat voimakkaampia. Ainoan hengähdystauon suovat Luminothien kehittämät valokristallit, joiden voimakentät halkovat pimeyttä ja luovat hetkellisen turvapaikan. Onnistuakseen planeetan elinvoiman palauttamisessa Samuksen on siirtyiltävä edestakaisin ulottuvuuksien välillä, korjattava mekaanisten komponenttien paradoksaalisia rinnakkaisolevaisuuksia ja ryöstettävä voimahaarniskansa erikoisominaisuudet takaisin Ingeiltä yksi kerrallaan.

Jo edellisestä Primestä tuttujen päivitysten lisäksi Samus yhdistää sekä Luminothien, että Ingien itsensä kehittelemää aseistusta. Näihin kuuluvat muun muassa sekä pimeä-, että valosäde, veden alla nostetta luova potkurireppu ja kaikuluotaimen tavoin toimiva äänisilmikko, jolla pystyy paikantamaan myös näkymättömissä olevia kohteita. Reitti näiden erikoisesineiden luo on kaikkea muuta kuin suora ja eteneminen on ehkä koko pelisarjan monimutkaisinta. Aetherin kolme temppeliä sijaitsevat Agonin armottomassa autiomaassa, Torvuksen kostealla suolla ja Luminothin korkeaa tekniikkaa sisältävässä huipputeknisessä pyhäkkölinnoituksessa. Jokaisen temppelin pimeään ulottuvuuteen on kätketty kolme avainta, joiden avulla on mahdollisuus päästä rakennuksen energiaytimeen, mutta vasta, kun on päihittänyt sitä vartioivan Ingin korruptoiman vartijan. Uudenlaista haastetta peliin tuo myös pimeyden ja valon säteiden rajallinen ammusmäärä. Joissakin taisteluissa Samus saattaa huomata ainoastaan toisen näistä tehokkaaksi ja ammusvaraston ollessa vajavainen, on taisteluareenalta etsittävä mahdollisuuksia täydennyksiin vastustajan ja pimeän Aetherin lannistavien myrkkyhuurujen hengittäessä niskaan.

Echoes on Metroid-sarjan ensimmäinen moninpeliominasuudella varustettu osa. Tarinasta täysin erillisissä skenaarioissa maksimissaan neljä pelaajaa ottaa kukin oman Samuksensa ohjattavakseen joko kaikki kaikkia vastaan tyylisessä ammuskelussa tai aikarajaa vastaan pelattavassa palkkiorahojen metsästyksessä. Kamppailuja voi käydä kokonaisuudessaan kuudella erilaisella areenalla, jotka perustuvat Tallon IV:n ja Aetherin eri alueisiin.

Metroid Prime 2 sai todella positiivisia arvioita ilmestyessään. Jo ennestään erinomaista pelattavuutta pidettiin vieläkin hiotumpana ja synkentynyttä tunnelmaa mielenkiintoisena. Pelin tiukentunutta vaikeusastetta, monimutkaisia luolastoja ja harvaan sijoiteltuja tallennuspisteitä sen sijaan kritisoitiin. Lisäksi yleinen mielipide piti moninpeliä hieman irrallisena ja turhana lisäominaisuutena. Soraäänistä huolimatta Echoes myi hyvin, joskaan ei ihan yhtä suuria määriä, kuin sarjan ensimmäinen Gamecube-peli. Myös se julkaistiin uudelleen osana Wiin Metroid Prime Trilogyä vuonna 2009.

















Metroid Prime Pinball (Nintendo DS) 2005

Nintendon uuden kannettavan konsolin DS:n tullessa markkinoille 2004, alettiin sille kehittää kahta uutta Metroid-peliä. Monille tuli kuitenkin yllätyksenä, että ensimmäinen niistä julkaistu oli sarjan teemoja hyödyntävä flipperipeli Metroid Prime Pinball. Kerrotaan, että DS:n toisen Metroid-pelin, Prime Huntersin, kehitysvaiheessa eräs suunnittelijoista, Kensuke Tanaba, keksi kyseisen peli-idean Samuksen käyttämästä morfipallo-kyvystä inspiroituneena. Etsiessään pelille sopivaa kehitystiimiä, Tanaba löysi Fuse Gamesin joka oli jo aikaisemmin julkaissut melko vakuuttavan flipperipelin, Mario Pinball Landin, Game Boylle Advancelle. DS-Metroidien kehitystiimit työskentelivät tämän jälkeen läheisesti hioakseen erilaisia pelimekaanisia elementtejä ja valmis tuote julkaistiin Amerikassa lokakuussa 2005. Eurooppalaiset pääsivät nauttimaan pelistä kuitenkin vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Metroid Prime Pinballissa on yhteensä seitsemän molemmat DS:n ruudut täyttävää flipperipöytää, jotka perustuvat alkuperäisen Gamecube-Primen eri alueisiin. Näistä ainoastaan Pirate Frigate ja Tallon Overworld ovat avoinna alusta lähtien. Pelin tarkoituksena on aitoja flippereitä myötäillen pompotella Samuksen morfipalloa pöydässä sijaitsevien mailojen avustuksella erilaisten spinnereiden, puskureiden ja ramppien keskellä mahdollisimman kauan suorittaen samalla suuria pistemääriä tarjoavia tehtäviä. Ainutlaatuisia Metroid-ominaisuuksia peliin tuo teeman ja musiikin lisäksi kyky pudotella pöydälle pommeja sarjan jokaisesta pelistä tutuissa kolmen sarjoissa vihollisten teilaamiseksi ja pallon liikeradan muuttamiseksi. Pelaaja voi myös töniä pöytää tökkimällä DS:n kosketusruutua sormella. Palloja annetaan pelin alussa kolme kappaletta ja ne voi menettää tavallisen mailojen välistä putoamisen lisäksi liiallisesta vihollisten kurituksesta.

Pöytien moninaisiin tiettyjen edellytyksien täyttyessä käynnistyviin tehtäviin kuuluu Metroidien pallolla tuhoamista, lepakkojen ja kuoriaisten ammuskelua, Phazon-kuulien keräämistä, seinähyppelyä ja multipalloja. Lisäksi jokaisessa pöydässä on skanneriaukko, joka arpoo Samukselle bonuksia, kuten pisteitä, lisää peliyrityksiä tai pallon menettämisen estävän mailojen väliin ilmestyvän valokaaren. Jos on valinnut pelin alussa multi-mission moodin, pääsee muutaman tehtävän suoritettuaan vaihtamaan pöytää, jolloin seuraavat, Phendrana Drifts ja Phazon Mines aukeavat käyttöön. Nämä kaksi pöytää sisältävät kumpikin uuden kyvyn Samuksen voimahaarniskaan, sekä lähes koko DS:n ylemmän ruudun kokoiseen päävastustajaan.

Tehtäviä suorittamalla ja päävastustajia voittamalla Samus kerää Chozojen artefakteja yksi kerrallaan ja saatuaan kasaan 12 kappaletta, on pelaajan aika siirtyä viidennelle pöydälle, Artefaktitemppeliin. Pyhäkössä on tarkoitus pompotella kuutta artefaktikuulaa kerrallaan ja iskeä ne mailoilla eri puolilla pöytää sijaitseviin aktivointiaukkoihin Meta Ridleyn pommittaessa yläpuolella. Jos tässä tehtävässä onnistuu, alkaa viimeinen haaste Impact Craterissa, jossa Metroid Prime odottaa voittajaansa. Tämän jälkeen pelissä aukeaa erityinen expert moodi, jossa pöytien minipelit ovat alusta lähtien vaikeammalla tasolla.

Pelattuaan jokaista pöytää multi-missionissa, on ne mahdollisuus valita myös ainoastaan yhden pöydän sisältävässä moodissa, single missionissa. Pirate Frigatessa ja Tallon Overworldissa kisataan pisteistä, kun taas loppuvastustajia sisältävissä pöydissä yritetään kaataa pomo mahdollisimman nopeassa ajassa. Pelin seitsemättä pöytää, Magmoor Cavernsia, pääsee kokeilemaan parhaimmillaan kahdeksan pelaajan moninpelissä, joka onnistuu yhdellä ainoalla Metroid Prime Pinball-kortilla. Ostaja sai pelin mukana kaupan päälle alun perin juuri Metroid Prime Pinballia varten kehitetyn Nintendo DS:n Rumble Pakin, joka sai konsolin tärisemään pelaajan käsissä aina morfipallon osuessa esteisiin.

Peli-ideasta oltiin mediassa melkoisen skeptisiä ja osa sarjan faneista oli jälleen kerran tuomitsemassa flipperiseikkailua lähes Metroid-pelit häpäiseväksi tuotteeksi. Mutta kuten alkuperäisen Metroid Primenkin kanssa kävi, myös Prime Pinball sai pääsääntöisesti positiivista palautetta. Pelisarjan tunnelma oli vahvasti kokonaisuudessa läsnä ja eri pelimoodien tuoma helposti lähestyttävyys, sekä mahdollisuus pelata myös lyhyitä aikoja antoi pisteitä juuri käsikonsolimarkkinoilla. Myös seikka, että moninpeliin tarvittiin ainoastaan yksi pelikortti, nähtiin positiivisessa valossa. DS:n kahden ruudun välissä oleva sokea piste kuitenkin vaikeutti välillä pallon seuraamista ja mahdollisuus tökkiä flipperipöytää sormella katsottiin hieman turhaksi ja vaikeasti käytettäväksi ominaisuudeksi. Yleinen mielipiteen mukaan monipuoliset pöydät ja lopulta avautuva haastavampi vaikeusaste takasivat kuitenkin hyvin tehtyä flipperiviihdettä tuntikausiksi.









Metroid Prime Hunters (Nintendo DS) 2006

Nintendo DS:n toisen Metroid-pelin, Prime Huntersin, demo julkaistiin jo niinkin aikaisin, kuin konsolin mukana tulevassa paketissa loppuvuodesta 2004 alanimikkeellä First Hunt. Pari lyhyttä harjoitustasoa antoivat osviittaa siitä, mitä oli tulossa, mutta ennen varsinaisen pelin julkaisua elementteihin lisättiin uudenlainen ohjaus, merkittävästi paranneltua grafiikkaa, komeita välinäytöksiä ja mittava sekä verkko- että paikallisia yhteyksiä hyödyntävä moninpeliominaisuus. Pelin kehitystyöstä vastasi Nintendon Amerikan siiven Nintendo Software Technology Retro Studiosin ollessa kiireellinen toisten projektien kanssa. Alkuperäisen Metroid Primen menestyksen myötä Nintendon Japanin tuottajat rohkaisivat tiimiä sisällyttämään peliin ennakkoluulottomasti länsimaalaista suunnittelua niin tyylillisesti, kuin ulkoasullisestikin. Valmis peli julkaistiin Amerikassa maaliskuussa 2006.

Hunters sijoittuu tarinallisesti Metroid Primen ja sen jatko-osan Echoesin väliin. Galaktinen Liittovaltio saa huolestuttavia viestejä tähtien ja planeettojen välillä kaikuvasta telepaattisesta sanomasta, joka väittää universumin lopullisen voiman sijaitsevan Tetra-galaksin Alimbisessa ryhmässä. Metroidin galaksissa Alimbinen ryhmä on tunnettu kauan sitten kadonneen Alimbic-rodun taakseen jättämistä automaattisilla puolustusjärjestelmillä varustetuista mittavista asearsenaaleistaan, joten lopullisen voiman perään on lähtenyt useita onnenonkijoita, mukanaan osa pelätyimmistä Avaruusmetsästäjistä. Estääkseen tämän voiman päätymisen vääriin käsiin Liittovaltio turvautuu jälleen kerran Samus Aranin luotettaviin palveluihin. Hän saa tehtäväkseen selvittää, mikä on tämä lopullinen voima, tuoda se Liittovaltion käyttöön tai vaihtoehtoisesti tuhota.

Samus matkaa kauas naapurigalaksin sumuihin ja löytää Alimbisesta ryhmästä Taivasarkistoksi nimetyn avaruusaseman, joka sisältää paljon vihjeitä Alimbic-rodun häviämisestä. Kuten Prime-sarjassa Tallon IV:lle ja Aetherille, myös Tetra-galaksin alueelle, Alinos-planeetalle, putosi aikoinaan tuhoa aiheuttava meteoriitti. Kiven mukana saapui äärimmäisen voimakas Gorea-olento, joka kykeni imemään itseensä hyvin varustautuneiden Alimbicien asejärjestelmät toisensa jälkeen. Raivokkaiden turhien taistelujen jälkeen rotu onnistui kuin ihmeen kaupalla sulkemaan hirviön Sinettipalloksi kutsutun laitteen sisälle ja lennättämään ulottuvuuksien välissä sijaitsevaan tilaan. Jotta Gorea ei enää koskaan pääsisi vapaaksi, Alimbicit sulkivat ulottuvuustykkinsä kahdeksalla Octolith-avaimella ja piilottivat ne ympäri aurinkokuntaansa. Sinettipallon ja Octolithien luominen vaati kuitenkin rodun kaiken psionisen energian se lakkasi olemasta. Samus ymmärtää, että lopullista voimaa lupaava telepaattinen viesti tulee vapaaksi yrittävältä Gorialta itseltään. Alimbicien aurinkokunnan kuhistessa Avaruusmetsästäjiä hän yrittää kerätä Octolithit itselleen ensimmäisenä ja tuhota vierasta galaksia vainonneen muinaisen uhan lopullisesti.

Retro Studios ehti kiireiltään suunnitella koko Metroid Prime Huntersin ympäristön tyylillisen ja taiteellisen rakenteen. Peli koostuu Taivasarkiston lisäksi toisesta avaruusasemasta ja kahdesta planeetsta, Alinosista ja Arcterrasta, jotka Samus joutuu koluamaan läpikotaisin löytääkseen artefaktiavaimia Octolitheja sisältäviin teleportteihin. Tällä kertaa sankarittaren ei tarvitse etsiä perusvarustustaan uudelleen, vaan morfipallo, pommit ja vauhtibuusteri ovat mukana alusta lähtien. Sen sijaan Hunters esittelee kuusi uniikkia asetta, joista jokaisella on erityisominaisuutensa. Magmaul esimerkiksi laukaisee seinistä kimpoilevia laavapalloja, Shock Coil hakeutuvia sähköpurkauksia ja Imperialist on tarkka-ammuntaa varten. Aseet käyttävät samaa Samuksen universaalia patruunavarantoa ja avaavat kukin omalla tunnusvärillään merkittyjä ovia ja kytkimiä.

DS:n ylempi ruutu näyttää Prime-sarjasta tutun näkymän Samuksen silmikon läpi, kun taas kosketusnäytöllä ohjataan katseen suuntaa ja sekä silmikko- että asevalintoja stylus-kynän avulla. Itse pelihahmon liikuttaminen tapahtuu ristiohjaimella. Hypätä pystyy joko näppäimillä, tai kosketusnäyttöä kahdesti napauttamalla, kun taas ampumiseen käytetään vasemman käden L-puskuria. Vaikka kontrolliyhdistelmä mahdollistaa ensimmäisen persoonan ammuskelun kannettavalla konsolilla ja sen pienillä ruuduilla varsin hyvin, aiheutti se kansainvälisesti ranteiden ja sormien puutumista ja kipeytymistä pitkien pelisessioiden aikana.

Jo ensimmäisestä Metroid-pelistä lähtien on ollut selvää, että sen näyttämönä toimivassa universumissa on Samuksen lisäksi muitakin palkkionmetsästäjiä. Prime Hunters on kuitenkin ensimmäinen, jossa he ovat mukana muutenkin, kuin sivulauseessa. Kuusi toistaan voimakkaampaa soturia yrittää kukin eri motiivein päihittää toisensa ja päästä käsiksi Alimbicien lopulliseen voimaan. Samus kohtaa heidät toistuvasti seikkailunsa aikana ja yhteenotot valmistavat pelaajaa erinomaisesti tiukkoihin moninpeliotteluihin.

Metroid Prime 2 ja Prime Pinball sisälsivät myös moninpelin, mutta ainoastaan paikallisten pelikavereiden läsnä ollessa. Hunters on sarjan ensimmäinen ja ainoa, joka tarjoaa DS:n Wi-Fi yhteyden ansiosta maailmanlaajuisen mahdollisuuden pelaajien välisiin taistoihin. Niissä 2-4 pelaajaa ottaa mittaa toisistaan 26:lla pelin maailmaan perustuvalla kartalla eri muodoissa, kuten lipunryöstössä, palkkionmetsästyksessä, selviytymistaistelussa tai perinteisessä kaikki kaikkia vastaan rymistelyssä. Moninpelissä pääsee ohjastamaan Samuksen lisäksi kaikkia kuutta Huntersin palkkionmetsästäjää erikoisaseineen ja – kykyineen. Lisäksi jos pelaajamäärä jää vajaaksi, on mahdollista mukaan ottaa koneen ohjastamia taistelijoita. Uuden nettiominaisuuden myötä ei kuitenkaan unohdettu myöskään paikallista moninpelimahdollisuutta. Jo Prime Pinballissa esitelty yhden pelikortin moninpeli onnistuu myös Huntersissa, tosin rajuilla hahmo- ja moodirajoituksilla.

Metroid Prime Hunters myi ilmestyttyään todella hyvin ja sitä pidettiin mainiona todisteena DS:n suorituskyvystä. Monen mielestä se kuitenkin muutti sarjan kaavaa hieman liian toiminnalliseen suuntaan ja varsinkin moninpeli tavallisesti rauhallisesti etenevän Metroidin ensimmäisen persoonan ammuskelupeleistä tyypilliseksi räiskinnäksi. Se on kuitenkin virstanpylväs sekä sarjan, että DS:n historiassa ja joidenkin lähteiden mukaan jopa ensimmäinen toimiva FPS kannettavalla konsolilla.











Metroid Prime 3: Corruption (Wii) 2008

Nintendon vallankumouksellisen Wii-konsolin ollessa tulossa markkinoille, alkoi vuoden 2006 mittaan näkyä pelimessuilla kuvamateriaalia myös Metroid-sarjan seuraavasta osasta. Peliin lupailtiin täysin uudenlaista ohjausta, ennennäkemättömän sulavaa kuvaa ja nettiominaisuuksia. Julkaisun toivottiin onnistuvan konsolin kanssa samoihin aikoihin, mutta moninaisten myöhästymisten jälkeen Metroid Prime 3 – Corruption saatiin kauppojen hyllylle Amerikassa vasta elokuussa 2007.

Kuusi kuukautta Aetherilla sattuneen välikohtauksen jälkeen Galaktinen Liittovaltio tarvitsee jälleen palkkionmetsästäjien apua. Avaruuspiraatit ovat onnistuneet tartuttamaan Liittovaltion Aurorayksikkö-tekoälyihin viruksen ja Samus, sekä kolme muuta palkkionmetsästäjää, Ghor, Rundas ja Gandrayda nimitetään tehtävään uhan poistamiseksi. Suunnitelmat eivät pääse vielä tekoihin asti, sillä avaruuspiraatit käynnistävät samalla hetkellä täysmittaisen hyökkäyksen Liittovaltion tukialus Olympusta ja sen kiertämää Norion-planeettaa vastaan. Koska palkkionmetsästäjät ovat sopivasti paikalla, heidät lähetetään vastahyökkäykseen planeetan pinnalle. Tilanteen näyttäessä jo paremmalta, ilmestyy taivaalle törmäyskurssilla oleva meteoriitti. Metsästäjät syöksyvät käynnistämään lamaannutettua automaattista puolustusjärjestelmää, kun heidän kimppuunsa hyökkää koko Echoesin Samusta vainonnut phazonista syntynyt Metroid Primen reinkarnaatio Pimeä Samus. Kaksoisolento hoitelee nelikon helposti ja pakenee paikalta. Samus käynnistää puolustusjärjestelmän viimeisillä voimillaan ja tuhoaa meteorin planeetan ilmakehään ennen vaipumistaan koomaan.

Hän havahtuu kuukauden kuluttua Liittovaltion lääkintäkeskuksessa. Nopean päivityksen jälkeen Samus saa tietää, että hänen kehossaan on pahanlaatuinen phazonkorruptio. Lisäksi hänen ollessaan tajuttomana kolme muuta phazon meteoriittia törmäsi eri planeetoille ja että hänen kollegapalkkionmetsästäjänsä on lähetetty hoitamaan niistä koitunut uhka. Kolmikko ei kuitenkaan ole raportoinut pariin viikkoon ja koska Liittovaltion johtajat alkavat olla huolissaan, Samus perii epäonnistuneeksi oletetut tehtävät. Matka käy laavankatkuisen Bryyon kautta Chozojen ennen asuttamaan Elysian pilvissä leijailevaan taivaskaupunkiin ja lopulta jopa avaruuspiraattien vihamieliselle kotiplaneetalle. Huolimatta Samuksen aikaisemmista ponnisteluista phazonia vastaan Liittovaltion on onnistunut louhimaan kyseistä materiaalia Aetherilta ja valjastamaan sitä militaristiseen käyttöön erityisten PED haarniskojen muodossa. Myös Samus on saanut koomansa aikana haarniskaansa PED yksikön ja pystyy käynnistämään kehossaan olevan phazonin ansiosta hypermoodin, joka antaa hänen aseisiinsa moninkertaiset voimat yhden energiasäiliön hinnalla. PEDin käyttämisessä on kuitenkin varjopuolensa, sillä jos radioaktiivisen aineen ylijäämää ei poista haarniskasta ajoissa, tulee Samuksen phazonkorruptiosta täydellinen ja peli päättyy.

Corruption tuntuu varmasti Metroid Prime veteraaneille välittömästi tutulta, mutta samalla myös täysin uudenlaiselta. Retro Studios on onnistunut istuttamaan Wiin liikkeentunnistusohjauksen lähes kaikkeen toimintaan tähtäyksestä morfipalloon. Kytkimet käynnistetään Wii Remotea kääntelemällä, vioittuneita virtapiirejä hitsataan yhteen tarkkoja rajoja pitkin ja tarttumasäde heitetään nunchukilla piiskan tavoin niin vihollisiin, kuin esineisiinkin. Toinen suuri uudistus on mittava välinäytösten ja ääninäyttelyn osallisuus. Samus on yhä hiljainen päähenkilö, mutta lähes kaikilla muilla hahmoilla on sanansa sanottavanaan. Koko presentaatio paisuu loppua kohden niin eeppisiin mittasuhteisiin, että vaikutteet muun muassa Halo -sarjasta ovat selvästi havaittavissa.

Kuten Prime Huntersissakaan, Samus ei aloita Corruptionin seikkailua yhtä vähävarusteisena, kuin monissa muissa sarjan peleissä. PED haarniskan ja erilaisten ympäristöjen takia Samus joutuu kuitenkin haalimaan paljon uudenlaisia avustavia päivityksiä, kuten jääohjuksen, plasmasäteen ja hasardiasun. Myös sankarittaren uskollinen tykkialus saa Corruptionissa näkyvämmän osan. Konetta voi käyttää muun muassa avotaivaan alle erehtyvien vihollisten pommittamiseen ja raskaiden tavaroiden siirtämiseen. Lisäksi se ei enää jämähdä eri planeetoilla pelkästään yhdelle laskeutumisalustalle, vaan sen voi kutsua sopivaan paikkaan yhdellä napin painalluksella. Eksyminen on hyvin epätodennäköistä, sillä jos Samus ei saa jonkin tehtävän suoritettuaan välittömästi seuraavaa missiota pukunsa vastaanottimen kautta, menee siihen korkeintaan muutamia minuutteja. Myös Echoesissa kaivattuja tallennuspisteitä on tiheämmässä ja useimmiten ennen kriittistä yhteenottoa.

Metroid Prime 3:n lupaillut nettiominaisuudet eivät lopulta sisältäneet kovinkaan paljon pelillistä lisää. Seikkailun aikana vaikeusasteesta riippuen pelaaja kartuttaa kokoelmaansa erivärisiä krediittejä esimerkiksi vihollisten ja muinaisten kirjoitusten skannaamisesta, sekä päävastustajien voittamisesta. Näiden lisäksi avattavana on hieman Playstation 3:n trophyja ja Xbox 360:n achievementsejä muistuttavia saavutuksia muun muassa näyttävästi tai erityisellä tekniikalla suoritetuista tapoista. Näitä kuponkeja voi sitten verkon välityksellä vaihdella kavereiden kanssa ja ansaita lisää krediittejä. Virtuaalivaluutalla pystyy avaamaan kuvagallerioita, musiikkisoittimen, kuvankaappausohjelman ja paljon muuta.

Corruption julkaistiin Nintendon erityisen ”Metroid kuukauden”-aikana, jolloin Virtual Console sai omat versionsa alkuperäisestä ja Super Metroidista. Mainoskampanjaan kuului myös nettikanava ennakkonäytöksineen. Media otti erittäin hyvin vastaan pelin uudet kontrollit ja komeamman ulkoasun kommentoimalla myös käyttäjäystävällisempää vaikeusastetta. Kritiikkiä tuli kaikesta huolimatta liiallisesta samankaltaisuudesta aikaisempien Prime-pelien kanssa ja hieman hankalista lukitusmekanismeista tiukoissa tulitaisteluissa. Pelin myynti oli todella hyvää heti ilmestymisestään lähtien kesäisestä julkaisuajankohdasta huolimatta.

Corruption vie kunnialla Prime-trilogian päätökseen ja sen myötä loppuu myös Samuksen taistelu phazonia vastaan. Se julkaistiin osana Metroid Prime Trilogyä kahden muun Prime-pelin tavoin yhdellä Wii-levyllä 2009.

















Metroid Prime Trilogy (Wii) 2009

Jo vuonna 2004 eräs Retro Studiosin tuottajista ehdotti, että valmis Prime-trilogia tulisi ehdottomasti julkaista myöhemmin kaikki kolme peliä kattavana kokonaisuutena. Nintendo oli asiasta kiinnostunut ja Retrolta eristettiin pieni tiimi työskentelemään kahden ensimmäisen Primen uudenlaisen Wii-ohjauksen kanssa ja ottamaan selvää josko tulevaa Corruptionia voisi jotenkin parannella. Samalla peleistä kitkettiin julkaisuversioihin jääneitä bugeja. Metroid Prime Trilogy saatiin myyntiin Amerikassa elokuussa 2009. Kaksi ensimmäistä Prime-peliä oli julkaistu jo aiemmin samana vuonna Japanissa Wii-ohjauksella varustettuna osana New Play Control!-tuoteperhettä. Trilogiasta oli saatavilla erilaisia painoksia aluekoodista riippuen. Amerikkalaiset saivat metallisen pelikotelon, kun Eurooppa ja Australia pärjäilivät tavallisen Wii-kotelon ylle sujautettavalla pahvipäällisellä.

Pelaajalla on heti alussa mahdollisuus aloittaa mikä tahansa kolmesta Samuksen phazonsodan seikkailuista. Valittavissa oleva Veteran-vaikeusaste vastaa alkuperäisten pelien haastetta ja uusi normaalimoodi on astetta helpotetumpi versio. Yhden pelin läpäisseelle lahjoitetaan näiden lisäksi erityinen Hypermoodi kaikista suurinta haastetta kaipaaville. Muita uudistuksia edustavat kahden ensimmäisen Primen lyhentyneet latausajat ja parannellut valoefektit. Myös Samuksen voimahaarniskan käyttöliittymä on muuttunut Corruptionin vastaavaa muistuttavaksi. Lisäksi kolmannen Primen tutuksi tekemiä saavutuskrediittejä voi avata myös ensimmäisessä ja Echoesissa ostaen niillä sitten paljon uutta yksinoikeudella trilogiajulkaisuun säästettyä taidetta, musiikkia ja kokoelmia.

Epätavallinen Nintendo-kokoelma sai paljon huomiota pelimediassa ilmestyessään. Sitä pidettiin pakkohankintana kaikille Wii-pelaajille, jotka eivät aikaisemmin olleet tutustuneet Prime-trilogiaan. Yleisen mielipiteen mukaan vanhemmat Primet olivat kestäneet aikaa hyvin, mutta 2000-luvun lopun pelimarkkinoilla niitä pidettiin ehkä hieman vaikeasti lähestyttävinä. Alkuperäistä Gamecube-ohjausta rakastaneet fanit taas eivät olleet vakuuttuneet uudesta liikkeentunnistuksesta. Kaikki olivat kuitenkin samaa mieltä siitä, että Metroid Prime Trilogy tarjosi enemmän kuin tarpeeksi vastinetta pelaajan rahoille kolmen eeppisen avaruusseikkailun kestäessä kokonaisuudessaan monia kymmeniä tunteja.

Trilogiasta otettiin verrattain pieni painos ja nykyisin niitä on käytännössä mahdotonta löytää kaupan hyllyiltä. Kuten julkaisun Collector’s Edition alaviite antaa ymmärtää, se onkin saanut suuren suosion keräilijöiden keskuudessa ja peliä myydään verkkokaupoissa suurilla hinnoilla ympäri maailmaa.









Metroid Other M (Wii) 2010

Menestyksekkään Prime-trilogian jälkeen Metroid-sarjaa oli mahdollista jatkaa täysin puhtaalta pöydältä. Samoihin aikoihin, kuin Retro Studios viilaili Corruptionia julkaisukuntoon, kasattiin Nintendolla Yoshio Sakamoton alaisuuteen yli sadan hengen kehitystiimi työskentelemään Projekti M:n parissa. Vaikka miehen visio oli selvä, hänen tiimillään ei ollut varsinaista kokemusta kolmiulotteisten pelien tekemisestä, joten hommaan tarvittiin apua ulkopuoliselta taholta. 2004 julkaistun uuden Xbox Ninja Gaidenin pelimoottori oli jäänyt hyvin Sakamoton mieleen ja hän päätti lähestyä sen kehittäjää Team Ninjaa saadakseen omaan Metroidiinsa jotain samankaltaista. Projektin tarkoituksena oli palata sarjan juurille, yhdistää kaksi – ja kolmiulotteista toimintaa, sekä tarjota tunteita herättävä ja Samuksen hahmoa syventävä tarina. Valmis peli julkaistiin Amerikassa elo-syyskuun vaihteessa 2010.

Pelin tarina sijoittuu Super Metroidin ja Fusionin väliseen aikaan. Samus on juuri palannut Galaktisen Liittovaltion tukikohtaan raportoimaan hyvät uutiset koko Zebes-planeetan ja avaruuspiraattien tuhosta. Suosionosoitusten raikuessa sankaritar itse on kuitenkin allapäin Metroid-pienokaisen kuolemasta. Tästä johtuukin, että kun hän viikkoja tapahtuneen jälkeen vastaanottaa alukseensa ”Vauvan itkuksi” yleisesti universumissa nimitetyn erityishätäsignaalin, Samus rientää välittömästi selvittämään tilannetta. Seuratessaan lähetystä hän laskeutuu autiolle avaruusasemalle ja törmää Liittovaltion erikoisjoukkoihin. Kuuden hengen ryhmästä Samus tunnistaa välittömästi kaksi henkilöä nuoruutensa armeija-ajoilta Liittovaltion leivissä. Toinen on raskaiden aseiden spesialisti Anthony Higgs ja toinen hänen entinen komentava upseerinsa, Adam Malkovich. Yhteisestä historiasta huolimatta jäätävän neuvottelun jälkeen Adam päättää ottaa Samuksen mukaan ryhmään tutkimaan hätäsignaalin alkuperää, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että palkkionmetsästäjä pitää hirviömäisen asearsenaalinsa kurissa, kunnes hän antaa luvan niiden käyttöön.

Samus alkaa tutkia avaruusasemaa sektori kerrallaan noudattaen Adamin radion välityksellä antamia koordinaatteja. Asema paljastuu pian biologiseksi tutkimuslaitokseksi, jonka vihamieliset koekasvit ja – eläimet ovat päässeet valloilleen. Pelaaja ohjaa sankarittaren toimintaa kolmannesta persoonasta pidellen Wii-kapulaa poikittain. Tähän tarvitaan napit pelkästään ampumiseen, hyppäämiseen ja palloksi morfautumiseen. Pelin kehitystyön aikana lupailtiin paluuta sarjan juurille ja aseman ahtailla käytävillä eteneminen muistuttaakin hyvin paljon Super Metroidin ja Fusionin vastaavaa. Wii-kapulan suuntautuessa suoraan tv-ruutua kohti, näkymä muuttuu kuitenkin ensimmäiseen persoonaan. Haittapuolena kypärän sisäisessä kuvauksessa on se, että Samus menettää tähdätessään liikkumiskykynsä, mutta asiaa kompensoi mahdollisuus ampua ohjuksia, laukaista tarttumasäde, tai etsiä johtolankoja sitä edellyttävissä kohtauksissa. Aiemmissa sarjan peleissä ohjukset loppuivat ylettömän käytön seurauksena ja uusia piti kerätä vihollisia tuhoamalla, mutta Other M:ssä Samus pystyy lataamaan ammuskapasiteettina täyteen koska tahansa. Saman latauksen voi suorittaa tietyissä rajoissa elinvoimalle energian pudotessa tarpeeksi alhaisiin lukemiin. Tämä onkin seikkailun kuluessa välillä pakollista, sillä viholliset eivät enää jätä jälkeensä tuttuja energiapalloja. Näin ollen täydet elämäpisteet Samus voikin haalia takaisin vain tallennuksen yhteydessä.

Eteneminen on Other M:ssä koko pelisarjan suoraviivaisinta. Adamin radiokäskyjen ansiosta seuraava päämäärä on aina selvillä ja reitti sen luokse pääsääntöisesti tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta lähes viivasuora. Metroidille ominaista tutkimista ei ole kuitenkaan unohdettu, sillä matkan varrelta voi halutessaan etsiä salakäytäviä ja vaihtoehtoisia reittejä ohjus- ja energiatankkien luo. Uutta aseistusta Samus haalii tehtävänsä aikana vähänlaisesti, sillä hän on säilyttänyt Super Metroidissa keräämänsä arsenaalin. Näitä pääsee kuitenkin hyödyntämään vasta sitä mukaa, kun Adam sen sopivissa tilanteissa sallii.

Taisteluun on kuvakulmien vaihtamisen lisäksi luotu muitakin monipuolistavia tekijöitä. Samuksella on käytössään niin sanottu ”vaistoliike,” jolla hän voi oikea-ajoittaisella ristiohjaimen käytöllä pyörähtää vihollisen hyökkäyksen tieltä. Uutuus on myös kyky loikata heikennetyn vastustajan kimppuun ja antaa näyttävä teloituslaukaus lähietäisyydeltä.

Koska Other M:n painopiste on tarinassa, seurataan pelin aikana välillä hyvin mittaviakin välinäytöksiä. Elokuvallisten kohtauksien sisältöön on selkeästi ammennettu paljon klassisten Metroidien vähäisistä tarinaelementeistä, mutta viittaukset Prime-seikkailuihin jätetään täysin käyttämättä. Pelissä selviää muun muassa, mistä saatiin Fusionissa X-rokotteeseen käytetyt Metroidin solut, mikä on Ridley-lohikäärmeen elinkaari kehdosta hautaan ja millainen on Samuksen suhde entiseen komentajaansa, Adamiin. Juonen edetessä alkaa myös näyttää siltä, että suurimman osan Metroid-sarjaa universumin yhteistä hyvää tavoitteleva Liittovaltio ei olekaan täysin puhdas pulmunen. Other M on myös ensimmäinen peli, jossa keskitytään mittavasti Samukseen itseensä ja hänen persoonallisuuteensa.

Peli sai mediassa Metroid-sarjalle ennenkuulumattoman ristiriitaisen vastaanoton. Itse pelimekaniikkaa kehuttiin innovatiiviseksi ja jopa yllättävän toimivaksi. Myös tunnelmaa ja ulkoasua ylistettiin sarjalle uskolliseksi. Pelin heikkoudeksi mainittiin hankalat johtolangan etsintään tarkoitetut kohtaukset, erikoinen päivitysten avaaminen Adamin käskyjen alaisuudessa, pitkälliset välinäytökset ja seikkailun lyhyys kokonaisuudessaan. Eniten haukkuja sai ylivoimaisesti kuitenkin Samuksen persoonallisuus, ääninäyttely ja uusi ulkonäkö. Aikaisemmin hiljaisena pysynyt kovaksikeitetty palkkionmetsästäjä on Other M:ssä epävarma, tunteellinen ja lähes naiivi. Erityisesti sarjan pitkän linjan fanit olivat raivoissaan sankarittaren henkisestä taannuttamisesta. Kun asiaa käsiteltiin mediassa, Team Ninja pesi asiasta kätensä ja väitti tarinan ja hahmonkehityksen olevan täysin projektin johtajan, Yoshio Sakamoton käsialaa. Itse Sakamoto taas puolustautui nähneensä pakolliseksi Samuksen hahmon syventämisen tulevien sarjan pelien kiinnostavuuden säilyttämiseksi. Samaan hengenvetoon hän lisäsi, että Other M on täydellisesti sitä, mitä hän peliltä alun perin halusikin. Myyntiluvut olivat kaikesta huolimatta melkoisen alhaiset ja saivat Nintendon jopa aloittamaan kampanjan, jossa tiedusteltiin sarjan faneilta mikä kokonaisuudessa meni vikaan.

Vaikka tätä kirjoittaessa Metroid-sarjan seuraavasta pelistä ei ole vielä mitään tietoa, on kuitenkin todennäköistä, että Samus Aranilla on vielä monia seikkailuja kerrottavanaan. Kuitenkin vasta aika näyttää, jatkavatko tulevat pelit Other M:n jalanjäljissä, vai onko odotettavissa uusi ensimmäisen persoonan sankaritarina.

Jaakko Näsi 21.8.2012