Vuoden 1988 aikana ei Nintendo osoittanut lainkaan kiinnostusta NESin seuraajan kehittämiseksi, vaikka Sega ilmoitti
uuden kilpailijan Sega Mega Driven (Sega Genesis Pohjois-Amerikassa) ilmestymisestä markkinoille lokakuussa 1988.
Nintendo päätti ryhtyä toimiin, kun se oli hetken seurannut sivusta, miten edistyksellisempi 16-bittinen Sega Mega Drive
alkoi valtaamaan markkinoita jo vuosikymmenen alussa julkaistulta Nintendo Entertainment Systemiltä.
Silloinen Nintendon pääjohtaja Hiroshi Yamauchi nimittikin Masayuki Uemuran vastuuseen NESin seuraajan kehityksestä. Alunperinhän
Famicomin (eli NESin Japanilaisen versionkin) piti olla 16-bittinen, mutta siitä tehtiin 8-bittinen, johtuen silloisista komponenttien
hinnoista, jotka olisivat nostaneet konsolin hinnan liian korkeaksi suhteessa kilpailijoihin.
Super Famicom julkaistiin 21. marraskuuta 1990 Japanissa 25 000 jenin hintaisena ja paketin mukana tuli kaksi peliohjainta, eikä paketti
sisältänyt yhtäkään peliä. Super Famicomin Japanin julkaisun 300 000 laitetta myytiin loppuun jo ensimmäisen kuukauden aikana. Vuodessa
Nintendo oli saanut markkinoita voimakkaasti takaisin Segalta ja vuoden -91 loppuun mennessä noin 80% kaikista myydyistä konsoleista oli
Nintendon konsoleita.
Suuri syy SNESin menestykseen oli myös siinä, että valtaosa pelivalmistajia, jotka valmistivat pelejä NES:lle, ostivat myös SNES lisenssin
ja valmistivat tulevat pelinsä ainoastaan SNES:lle. Suurimpina pelivalmistajina SNES leiriin tuli pelivalmistajat, kuten Squaresoft,
Capcom, Tecmo, Konami ja Koei. Tämä antoi Nintendolle suurta etumatkaa kilpailua vastaan.
Konsoli julkaistiin Yhdysvalloissa elokuussa 1991 190 dollarin hintaan. Pohjois-Amerikan SNES-yksiköt paketoitiin Super Mario Worldin ja
kahden ohjaimen kanssa. Pohjois-Amerikassa SNES ei lähtenyt myyntiin ihan yhtä suurella voimalla kuin Japanissa, johtuen osittain siitä,
että Mega Drive oli 50 dollaria edullisempi ja siitä ettei konsoli ollut taaksepäin yhteensopiva, kuten Atarin 7800.
Vuoden 1992 alkupuolella Nintendo julkaisi Pohjois-Amerikassa edullisemman Power Set konsolipaketin, jossa oli vain yksi peliohjain ja jonka hinta
oli vain 99 dollaria. Viimeistään Power Setin julkaisu käänsi pelikonsolimarkkinat Pohjois-Amerikassa selkeästi Nintendon puolelle.
Super Nintendon historian aikana konsolille julkaistiin noin 800 virallisesti lisensoitua peliä, joista länsimaissa
julkaistiin n. 720 peliä (Eurooppa ja Pohjois-Amerikka).
Suoritin
Keskussuoritin: Nintendon oma erikoisvalmisteinen 5A22, joka perustui Western Design Centerin 65816:een (WDC 65C816) 16-bittinen suoritin @ 1,79, 2,68 MHz,
tai 3,58 MHz (valittavissa), 128 kilotavulla keskusmuistia
Ääni
Mega Drivestä poiketen, SNESissä on kehittynyt äänijärjestelmä, joka kehittää ääntä samaan tapaan kuin Wavetable-synteesi
Äänen ohjainpiiri: 8-bittinen Sony SPC700 @ 4,1 MHz, 64 kilotavulla muistia, PC:n tiedostonimipääte: .SPC
Pää-äänipiiri: 8-kanavainen Sony S-DSP, laitteistopohjainen ADPCM-datan purkaminen.
Muistijakson kesto: 279 minuuttia
Alipäästösuodin korkealaatuisemmille matalataajuuksisille äänille (basso)
Pelikasettien koko: 2 - 64 megabittiä, jotka toimivat kahdella eri nopeudella (SlowROM ja FastROM).
Äänen keskusmuisti: 512 kilobittiä
Äänikanavia: 8, käyttää pakattuja äänimuotoja
Grafiikka
Grafiikkasuoritin: 16-bittinen
Paletti: 32 768 väriä
Yhtäaikaisia värejä ruudulla: 256
Tekstuuri- ja mappausmuistia: 64 kilotavua
Resoluutio: 256x224 ja 512x448:n välillä.
Suurin määrä ruudulla olevia spritejä: 128 (32 per rivi)
Enimmäismäärä spritepikseleitä yhdellä juovalla: 256.
Ohjaimet
Ohjaimen vasteaika: 16 ms
Ohjainportit: 2 seitsemänpinnistä ohjainporttia.
Muuta
Pelikasettien koko: 2 - 64 megabittiä, jotka toimivat kahdella eri nopeudella (SlowROM ja FastROM).