Kaikki tietävät Nintendon, Segan tai vaikkapa Atarin konsoleita, mutta myös nämä pelikonsolimaailman jätit ovat joskus lyöneet kirveellä kiveen ja suunnitelleet laitteita ja konsoleita, jotka on syystä tai toisesta kuopattu kaikessa hiljaisuudessa. Tässä artikkelissa esitetyistä konsoleista ei yksikään ole nähnyt päivänvaloa, eli niitä ei ole koskaan julkaistu, mutta osasta on jopa toimivia mallikappaleita ja joitain on nähty jopa messuilla täysin toimivina prototyyppeinä. Vaikka nämä konsolit ovatkin jo unohtuneet valtaosalta pelaajia, niin ne ovat mielenkiintoinen osa pelihistoriaa ja ainakin ne osoittavat sen, että läheskään kaikki suunnitellut laitteet eivät koskaan ennätä markkinoille, eivät vaikka suunnittelu olisi jo hyvinkin pitkällä.

Nintendo aloitti SNES-CD:n kehittämisen jo itse asiassa pari vuotta ennen kuin itse SNES ilmestyi, sillä jo SNESin kehittämisen aikana havaittiin, että perinteiset kasettipohjaiset pelit eivät välttämättä riittäisi kapasiteetiltaan koko 16-bittisen sukupolven ajaksi. Nintendo valitsi SNESin CD-pohjaisen lisälaitteen kehittäjäksi toisen Japanilaisen jätin, Sonyn.

Sony ja Nintendo kehittivät yhteistyössä SNESin lisälaitetta aina vuoteen 1991. Vuoden 1991 CES-messuilla Sony esitteli oman konsolinsa nimeltä Play Station, joka olisi yhteensopiva SNES-CD:n kanssa, sekä jollain ihmeellä tukisi myös SNES pelejä, jonka jälkeen Nintendon ja Sonyn asianajajat ottivat yhteen lisenssöintien ja rahavirtojen takia. Loppu onkin historiaa, sillä Sony julkaisi täysin Nintendosta irrallaan olevan PlayStation konsolinsa ja Nintendo jatkoi SNES-CD:n kehittämistä Philipsin kanssa... ja sekin yhteistyö meni sitten lopulta puihin.
Sega pyrki elvyttämään jo kuolinkouristuksista kärsivää Mega Drive 32X lisälaitettaan ja pyrki tuomaan 32X lisälaitteen sisältävän Mega Drive konsolin joulumarkkinoille 1995. Konsolin koodinimenä toimi Neptune ja julkaisuhinnaksi suunniteltiin kohtuullista 199$. Sega kuitenkin päätti lykätä laitteen julkaisua tuntemattomasta syystä vuoden 1996 puolelle ja sittenhän koko laite pääsi unohtumaan kun Saturnin myynti takkusi.
Sega Pluto oli Saturnin uusi malli, jonka sisälsi myös Netlink modeemin. Tästä konsolista tiedetään erittäin vähän ja tieto laitteesta vuosi julkisuuteen vasta huhtikuussa 2013 kun eräs Segan entinen työntekijä kertoi konsolista kuvien kera Assembler Games foorumilla. Myöhemmin huhtikuussa yksi Sega Pluto kaupattiin eBayssä noin 15 000 dollarin hintaan. Sega Plutosta on tiedettävästi olemassa vain kaksi toimivaa prototyyppiä.
Atari pyrki tekemään Segat ja julkaisemaan konsolin ja lisälaitteen samassa paketissa. Jaguar Duo oli konsoli, joka sisälsi Atari Jaguarin ja Jaguar CD lisälaitteen samassa paketissa. Ja lopultahan homma meni kuten Segalla Neptunen kanssa, eli prototyypiksihän tuo Jaguar Duokin valitettavasti jäi.
Atari Panther piti olla Atari 7800 ja Atari XEGS konsolien seuraaja, mutta Panther jäi pelkäksi prototyypiksi koska Atari ei halunnut toistaa menneitä virheitä ja julkaista kahta konsoliaan liian lähekkäin. Atari siis päätti panostaa kaikki panoksensa pian ilmestyvään Jaguar konsoliinsa.

Monet Atari Panther konsolille suunnitellut pelit nähtiinkin myöhemmin Jaguarilla, kuten Cybermorph ja Raiden.
Atari Jaguar II:sen tuli olla Jaguarin seuraaja, mutta Jaguarin heikot myyntiluvut, sekä Atarin kanssan kuivuminen aiheutti Atarin vetäytymisen konsoleiden valmistuksesta ja samalla myös Jaguar II:sesta luopumisen. Jaguar II:den oli määrä olla myös yhteensopiva Jaguarin ja Jaguar CD:n kanssa.
Panasonic M2 pelikonsolin oli määrä olla 3DO pelikonsolin seuraaja. Konsolin kehittelystä vastasi 3DO ja myyntipuoli jätettiin Matsushitan hoiviin. Konsolin oli määrä tulla kilpailemaan markkinaosuuksista vielä 5. konsolisukupolveen, jossa 3DO oli kokenut nöyryyttävän tappion Sega Saturnille, Nintendo 64:lle ja ennenkaikkea Sonyn Playstationille.

Panasonic M2:den tuominen markkinoille kuitenkin keskeytettiin aivan kalkkiviivoilla koska Matsushita jättäytyi pois sopimuksesta ja kieltäytyi kilpailemasta Sonyn kanssa. Itse asiassa konsolin julkaisu peruuntui niin viime hetkellä, että osa konsolin mainoksistakin ennätti printtimediaan.

Konsoli oli kuitenkin täysin toimiva kapistus ja konsolin tekniikka myytiinkin Konamille, joka käytti sitä myöhemmin videopelihalleissa. Seuraavat Konamin kabinettipelit käyttivätkin Panasonic M2:den rautaa; Polystar, Total Vice, Battle Tryst, Evil Night I/ Hell Night ja Heat of Eleven '98.
Phantom oli Infinium Labsin suunnitelma konsoli, joka oli tarkoitus tuoda markkinoille ja vallata markkinat kolmelta suurelta konsolivalmistajalta (Nintendo, Sony ja Microsoft). Infinium Labs ilmoitti tammikuussa 2003 että se on tuomassa markkinoille täysin mullistavan pelikonsolin vuoden 2004 ensimmäisellä neljänneksellä. Konsolin pelejä olisi voinut pelailla PhantomNetin kautta noin 10 UDS:n kuukausihintaan. Kyseessä olisikin siis ollut ikään kuin pelien Netflix.

Konsolin julkaisua siirrettiin kuitenkin vuoden 2005 puolelle, johtuen oletettua hitaammasta kehityksestä. Vuonna 2005 konsolin julkaisua siirrettiin ainakin kahteen kertaan, joista toisen siirron syy oli se, että julkaisun ei haluttu jäädä Xbpx 360:n julkaisun varjoon. Ja kuten arvata saattaa, niin helmikuussa 2006 konsolin julkaisu peruttiin kokonaan.

Phantomin kaltaisia suurilla lupauksilla täytettyjä pienten yritysten konsoleita on ollut historiassa runsaasti ja tässä artikkelissa riittänee, että esittelemme vain ns. jäävuoren huipun ja tunnetuimman tällaisesta tapauksesta.