Kaikki pelaajat jotka ovat seuranneet pelaamista ja pelikonsolien kehitystä useamman sukupolven ajan ovat varmasti huomanneet ikuisen konsolisodan ja konsolien suuret fanikannat, jotka hehkuttavat omia laitteitaan. Mutta onko kovinkaan moni tullut ajatelleeksi mikä vaikuttaa siihen, että jokin konsoli voittaa konsolisodan? Voittaako kulloisenkin konsolisukupolven ensimmäisenä julkaistu konsoli, olisiko konsolin julkaisuhinta ratkaiseva tekijä mittelöön, vai ratkaiseeko konsolisukupolven voittajan jokin aivan muu tekijä? Siihen pureudutaan kevyesti tässä lyhyessä artikkelissa jossa on myös jotain statistiikkaa konsolien myyntimääristä, sekä muita oleellisia lukuja, jotka ovat voineet vaikuttaa konsoleihin myyntimääriin.

Ensimmäinen konsolisota on tarkoituksella pudotettu pois vertailusta, johtuen pienistä myyntimääristä ja järjettömästä määrästä erilaisia laitteita, jotka olivat ensimmäisessä sukupolvessa lähinnä eri elektroniikka yritysten Pong-laitteita. Ensimmäisen konsolisodan voittajakin pääsi korkeimmalle korokkeelle nykyisellää vaatimattomalta tuntumalla miljoonan myydyn laitteen määrällä. Ja tuon ykköspaikan otti haltuun Colecon valmistama Coleco Telstar konsoli, jota ei valitettavasti saatu koskaan Eurooppaan saakka.

Alla oleviin konsolisukupolvilistauksiin on listattu vain sellaiset kotikonsolit, jotka ovat myyneet maailmanlaajuisesti yli miljoona laitetta. Edellä mainitusta syystä johtuen listoilta puuttuvat mm. legendaarinen Atari Jaguar ja Fairchild Channel F. Käsikonsoleihin emme tässä artikkelissa pureudu sillä niiden julkaisutahti on sen verran erikoinen, ettei niitä voida jakaa selkeästi omiin sukupolviinsa, kuten kotikonsoleita.

Toinen konsolisukupolven aloitti Fairchild Channel F, joka julkaistiin Yhdysvalloissa elokuussa 1976, mutta koska sen myynti jäi vain muutamiin satoihin tuhansiin, niin tuo toisen konsolisukupolven aloittaja jää taulukoinnista pois.

Atari julkaisi ensimmäisen oman pelikonsolinsa 11.9.1977 (no oli Atari Pong-koneen julkaissut, mutta laskettakoon Atari 2600 siitä huolimatta ensimmäiseksi) ja sen myyntihinta asettui Yhdysvaltojen julkaisussa 199 dollarin tuntumaan. Konsoli oli siis muutaman kympin kalliimpi kuin jo markkinoille ennättänyt Fairchild Channel F, mutta se ei estänyt Atarin voittokulkua, jota vauhditti merkittävä kolmansien osapuolien tuki konsolille, sekä mittava markkinointi. Atari 2600 on oman konsolisukupolvensa merkittävä voittaja eikä yhtä suuri prosentuaalinen voitto-osuus markkinoista ole toistunut sitten 2. konsolisukupolven.

2. konsolisukupolvi oli romahduttanut loppuajastaan luottamuksen pelimarkkinoihin ja erityisesti Atariin. Konsolit oli jo Yhdysvalloissa keretty kuoppaamaan ohimenneenä ilmiönä, kunnes ensimmäisenä 3. sukupolveen saapunut Nintendo muutti kaikki Japanissa 15.7.1983 ilmestyneellä Famicomillaan. Famicom, joka tunnettiin muualla maailmassa nimellä Nintendo Entertainment System toi markkinoille vahvoja pelibrändejä saarivaltiosta ja ensimmäistä kertaa päivänvalon näki Nintendon omien legendojen syntymän lisäksi myös mm. Konamin ja Capcomin legendaariset pelisarjat, kuten Castlevania ja Mega Man. Nintendon ensimmäiselle pelikasettipohjaiselle konsolille tehtiin myös ensimmäiset merkittävät elokuviin ja tv sarjoihin perustuvat pelit. Nintendo onnistuihin siis ponnistamaan lähes tyhjästä konsolisukupolven voittoon, ohi maineensa menettäneen Atarin. Myös Segan ensiaskeleita nähtiin tässä sukupolvessa, mutta reilun kahden vuoden etumatka Nintendolle oli yksinkertaisesti liikaa kun Nintendo oli jo vallannut markkinat ja pelikehittäjät puolelleen.

Tämä on ainoa konsolisukupolvi, jossa ensimmäisenä julkaistu pelikonsoli on voittanut oman sukupolvensa. 3. konsolisukupolven edullisin julkaisuhinta oli Atari 7800 konsolilla, jonka myyntihinta julkaisussa oli 140 dollaria kun NESin myynti alkoi Yhdysvalloissa 199 dollarin hinnalla.

Neljänteen konsolisukupolveen ensimmäisenä starttasi NECin ja Hudson Softin 30.10.1987 PC Engine (TurboGrafx-16) konsoli, jonka myynti jäi vaisuksi kun Nintendon NES oli vallannut jo kaikki olohuoneet. Lisäksi Segan vuotta myöhemmin julkaisema Mega Drive söi PC Enginen nostaman orastavan innostuksen pois... tai viimeistään sen tekin 1990 julkaistu NESin seuraaja SNES. Vaikkakin Nintendo vei toisen konsolisukupolven peräkkäin, niin Sega Mega Drive ei jäänyt myynneissä kauaksi ja olikin selvää, että viides konsolisukupolvi olisi Segan ja Nintendon mittelö... vai oliko?

Viides konsolisukupolvi oli Japanilaisen monielektroniikka-alan suuryhtiö Sonyn hallintaa heti aloituksesta lähtien. Vaikkakin Sony ei saanut konsoliaan ensimmäisenä markkinoille, niin edullisin hinta suhteessa silloisiin kilpailijoihin (Nintendo tuli mukaan vasta käsittämättömät 1½ vuotta myöhemmin) ja Nintendon puuttuminen markkinoilta avasivat Sonylle valtaväylän konsolisukupolven murskaavaan voittoon.

Ja kun Nintendo vihdoin sai oman haastajansa PlayStationille, niin Sony oli jo ottanut massiivisen etumatkan, sekä myös pelejä naurettavan pienin kustannuksin suhteessa Nintendoon, tästä kiitos kuuluu Nintendon käsittämättömälle päätökselle pitää ainoana valmistajana konsolinsa pelit pelikasetti muodossa kun kaikki muut valmistajat olivat jo CD-formaatissa.

Sonyn murskaava ylivoima ja brändi, joka näytti että pelaaminen on muidenkin kuin lasten juttu jatkoi murjomista myös kuudennessa sukupolvessa. Jossiteltavaa ei paljoa jäänyt. Segan kyntäessä pohjaa jo toisena sukupolvena peräkkäin riitti tälle legendaariselle valmistajalle ja Sega jätti konsolivalmistuksen. Ja jättihän Nintendokin hyvästit kasettipohjaisille peleille ja pisti GameCube pelit CD-pohjaisiksi (jossa piti toki sooloilla piratismin välttämiseksi ja kutistaa kiekko pienemmäksi).

Juuri kuolonkankeutta vastaan taistelevalla seitsemännellä sukupolvella Nintendo otti valtikan takaisin, mutta näin tasaista konsolimyyntiä eri kilpailijoiden kesken ei olla ennen nähty. Sukupolven eniten myydyimmän konsolin, eli Wiin ja perässä tulevien Xbox 360:sen ja PlayStation 3:sen välimatka on prosentuaalisesti vain 20% ja sekin tulee ennen näiden konsolien kuolemista vielä tasoittumaan.

Monet pelimaailman arvostelijat, joita myös kriitikoiksi on kutsutaan, ovat peloitelleet konsolien kuolemalla ja alustojen fragmentoitumisella. Mutta kun tarkastellaan oikealla puolella olevaa konsolimyyntien kokonaiskasvua sukupolvitasolla, voidaan todeta, että pelikonsolit ja niillä pelaaminen ovat olleet kasvussa koko historiansa, eikä muutoksesta ole pienintäkään merkkiä. Konsolien fragmentoituminenkaan on tuskin ongelma, sillä markkinoilla on ollut jo oikeastaan kolmen sukupolven ajan kolme suurta valmistajaa, jotka jakavat markkinat keskenään.

Tolpissa näkyvät prosenttiosuudet kuvaavat konsolisukupolven kasvua suhteessa edelliseen sukupolveen. Ja kun lasketaan toteutuneilla keskiarvoilla paljonko konsolimyynti on kasvanut sukupolvesta toiseen tulisi Wii U:n, PlayStation 4:sen ja Xbox Onen myydä yhteensä noin 390 miljoonaa kappaletta, jotta kasvutahti jatkuisi keskiarvoa mukaillen. ;)
Yllä olleissa vertailuissa on ensimmäistä hyvin marginaalista konsolisukupolvea lukuunottamatta kaikki videopelisukupolvet ja vielä loppukevennyksenä vertailemmekin kaikkien konsolisukupolvien voittajia siten, että näemme kuka on mestarien mestari.

Kuten aiemmista tolpista voimme todeta, niin Playstation 2 on myynyt eniten kotikonsoleita tähän päivään mennessä, mutta koska pelimarkkinoiden koko myyntivolyymikin on ollut menneinä vuosikymmeninä erilainen, niin markkinaosuusvertailu antaa todellisen kuvan siitä mikä konsoli on hallinnut pelikenttää omana aikanaan. Oikella onkin sukupolviensa voittajien markkinaosuusvertailu keskenään (tolpissa %-osuus oman sukupolvensa konsolimarkkinoista) ja kuten voimme tuosta pylväsdiagrammista todeta, niin vaikka Playstation 2 hallitsi omaa sukupolveaan murskaavasti, niin sen oman sukupolvensa markkinaosuus ei ollut yhtä suvereenia kuin Atarin hallinta 2. sukupolvessa tai Nintendon ylivalta 3. konsolisukupolvessa. Tuo ei toki vähennä Playstation 2:sen ylivoimaa millään mittarilla, koska kyseessä on kuitenkin kaikkien aikojen kappalemäärältään myydyin kotikonsoli ;)

Ja vielä ennen kuin artikkeli loppuu, niin erityisen kiitoksen ansaitsevat myös finngamerin blogikirjoitus ja Wikipedian konsolisukupolvikohtaiset artikkelit, jotka olivat suurena inspiraationlähteenä, sekä apuna tätä artikkelia kirjoitettaessa.