Dreamfall: The Longest Journey (Xbox)





Peli
Dreamfall: The Longest Journey

Konsolille: Xbox
Kehittäjä: Funcom
Julkaisija: Aspyr Media

Julkaisuvuosi: 2006
Alueet: EUR/USA
Genre: Ei määritelty


Mistä hintatiedot tulevat?


Arvosana:
8

Tähän peliin on kirjoitettu (1) arvostelua. Lue arvostelut alta!

grille <2017-05-25 00:14:00>
Dreamfall: The Longest Journey on seikkailupeli, joka on jatkoa vuonna 1999 PC:lle julkaistulla The Longest Journeylle. Pelistä pystyy nauttimaan ilman ekan osan peluuta, mutta on kuitenki suositeltavaa vähän ykkösen tarinaa pohjille googletella.

Koska kyseessä on seikkailupeli, niin tarina ja tapahtumapaikat ovat tärkeimmät asiat. Niissä peli onnistuukin erinomaisesti ja maailma, tai Dreamfallin tapauksessa maailmat, ovat kestäneet aikaa todella hyvin ja maisemia pysähtyy mielellään katselemaan. Myös tarina on hyvä ja dialogia kuuntelee mielellään.
Pelin tarinasta en juurikaan halua kertoa, koska se on koko pelin juttu, joka täytyy itse kokea. Sen verran kerron, että peli perustuu kahteen rinnakkaisulottuvuuteen; Arcadiaan ja Starkiin, jotka ovat paikkoina hyvin erilaisia. Arcadiassa heilutellaan miekkoja ja maailma on täynnä taikaa sekä mystisyyttä. Starkki on sitten tulevaisuuden tieteen ja teknologian kehto.

Pelissä seurataan kolmea hahmoa, joista suurimman shown varastaa parikymppinen Zoe Castillo. Myös ykkösestä tuttu April Ryan nähdään uudestaan, mutta kymmenisen vuotta vanhempana. Pelin turhimman hahmon tittelin ottaa miekkaa heilutteleva Kian Alvane. Tuntui siltä, että hahmo on laitettu mukaan vain sen takia, että peliin saataisiin enemmän turhauttavia tappelukohtauksia. Vaikka hahmolla onkin paikkansa tarinassa, olisi hän voinut yhtä hyvin olla mukana vain välinäytöksissä.

Peli on pääsääntöisesti perinteikästä seikkailua jossa mennään paikasta a, paikkaan b. Haetaan jostain jotakin esinettä ja ratkotaan pieniä pulmia. Kontrollit toimii ja hiljalleen aukeavaa tarinaa on lepposa seurata. Ei aivan, koska jostain syystä peliin on pitänyt saada mukaan jo mainitsemiani tappeluita, joiden toteutuksessa mennään aivan metsään. Tappelut ovat todella kankeita ja surkeita kohtauksia. Onneksi myös todella helppoja, ettei niitä joudu ainakaan uudestaan yrittämään. Ja onneksi, niitä ei kovin paljoa mukana ole. Toinen perinteistä seikkailua rikkova asia on hiippailukohtaukset. Turha on mitään Splinter Celliä kuitenkaan odottaa. Useinmiten hiippailuista selviää, kuhan vain kävelee vartijarobotin takana.

Kaiken kaikkiaan peli on kuitenkin hyvä ja tunnelmallinen seikkailupeli, jota voin surutta suositella kaikille genrestä pitäville. Mainittakoon vielä loppuun, että pelin tarina jää pahasti kesken. Kaikeksi onneksi pelille on nyt vihdoin saatu jatkoa.
Arvosana: 8/10